House of Martin
Perjantaina 8.5 vierailin kämppikseni, Susannan, kanssa tutun vartijan, Martinin kotona. Martin on läheisen hotellin päivävartija, jota olemme käynneet lähes joka päivä moikkaamassa. Hän kutsui meidät vierailulle äitinsä kotiin, jonka samassa pihapiirissä asuu muitakin samaan perheeseen kuuluvia. Tuliaisiksi veimme ylimääräisiä vaatteita ja kenkiä sekä ruokatarvikkeita. Leivoimme myös minttusuklaamuffinsseja viemisiksi. Hyppäsimme autoon Martinin työpaikan edestä ja kuskina meillä oli Martinin ystävä. Ajoimme noin 45min Kisumun ulkopuolelle. Martinilla on toinen asunto lähellä Kisumun lentokenttää, jossa hän asuu suurimman osan viikosta, sillä työmatka on lyhyempi. Martin, niin kuin muutkin vartijat tekevät 12h työvuoroja. Jokaisessa toimipisteessä on kaksi vartijaa; yö- ja päivävartija ja kummallakin on saman pituiset työvuorot. Ensimmäisenä vierailimme pienessä katolisen kirkon tukemassa koulussa, jota Martininkin lapset käyvät. Koulussa on 123 oppilasta, joista 10 on orpoja. Koulu on perustettu vuonna 2012 ja siinä on 4 pienen pientä luokkahuonetta. 8 oppilasta oli jäänyt varta vasten odottamaan meitä ja he esittävät englannin kielisen runon meille. Lapset olivat innoissaan kun annoimme esityksen jälkeen heille tikkarit. Koulun perustanut opettaja esitteli koulun meille, jonka jälkeen ajoimme Martinin äidin luokse, jossa saimme lämpimän vastaanoton. Martin kertoi jo autossa, että vierailuamme odotetaan kovasti. Meidät toivotettiin halauksin tervetulleiksi ja ohjattiiin olohuoneeseen istumaan. Pienessä savimajassa oli kolme huonetta ja kastosta roikkui aurinkoenergialla palava lamppu. Sähköjä ei vielä ole, mutta ne ovat kuulemma tulossa vielä tämän vuoden aikana. Perheenjäsenet kävivät vuorotellen tervehtimässä meitä, jonka jälkeen eteemme kannettiin monta padallista ruokaa: ugalia, riisiä, chapatia, kanaa ja naudanlihaa. Ruoka, etenkin chapati oli todella hyvää! Ilta alkoi pimentyä ja huoneeseen tuotiin kaksi öljylamppua valaistukseksi, sillä aurinkolamppu ei toiminut ihan moitteettomasti. Martin perheenjäsenet kokoontuivat olohuoneeseen kun aloimme jakaa tuomisiamme. Vaatteet, kengät ja muut tavarat löysivät kaikki uudet omistajansa. Tuli niin kauheen hyvä mieli kun sai lahjottaa itselleen ylimääräset tavarat jollekin, joka tarvitsee niitä enemmän. Martinin perhe oli tosi onnellinen lahjoista ja he kiitteli meitä useaan otteeseen ennen lähtöämme takaisin kaupunkiin.
Nakurujärven safari 9.5.2015
Lauantaiaamuna lähdin tämän reissun kolmannelle safarille etsimään sarvikuonoa. Nakurujärvellä niitä on pienemmällä alueella enemmän, joten todennäköisyys nähdä niitä on suurempi kuin Masai Maralla. Menomatkan aikana innostus nousi koko ajan ja olo oli kuin pikkulapsella saapuessamme Nakurujärven kansallispuiston pääporteille. Alkumatkasta kohdallemme osui jo useaan otteeseen nähdyt villieläimet: strutsi, impala, paviaani, seepra, kirahvi, vesipuhveli ja pahkasika. Oppaamme bongasi myös kaukaisessa puussa roikkuvan impalan ruhon, jonka leopardi oli sinne raahannut. Se on ainoa petoeläin, joka vie saaliinsa puuhun turvaan muilta petoeläimiltä. Olimme olleet puistossa vajaan tunnin kun Susanna bongasi sarvikuonon! Harmaa otus sulautui maastoon todella hyvin. Pysäytimme auton ja napsimme kuvia sarvikuonosta, joka käveli lähemmäs autoa ja ylitti tien vajaan kymmenen metrin päässä meistä. Tätä olentoa olin metsästänyt kahdessa maassa ja kahdella safarilla. Ja nyt se löytyi! Olin ehkä maailman onnellisin kun jatkoimme matkaa Nakurujärven ympäri. Matkalla ihastelimme lähietäisydeltä mm. isoja, kauniita kirahveja. Hiljaa mielessäni toivoin näkeväni toisenkin sarvikuono ja pian toiveeni toteutui. Näimme toisen, yksinäisen sarvikuonon rukailemassa pienellä aukiolla, mutta se oli pikkasen liian kaukana saadakseni hyviä kuvia. Mutta eipä tämä haitannut, sillä muutaman sadan metrin päässä oli neljän sarvikuonon ryhmä, jotka olivat lähempänä kuin kaksi aikaisempaa yksilöä. Haltioissani ihastelin eläimiä ja napsin kuvia ja videoita sen minkä ehdin. Ihan älyttömän huikeeta! Olin niin onnellinen! Kestohymy kasvoilla kiersimme loput järvestä ja järven rannalla kävellessämme katselimme kiikareilla kaukana olevia flamingoja. Niitä oli vain alle 200, sillä suurin osa on lentänyt paremmille ruokapaikoille. Sateiden ja vedenpinnan nousun takia Nakurujärvellä ei ole tarpeeksi ruokaa niille. Rantavedessä oli paljon lahonneita puita, jotka noussut vedenpinta oli saavuttanut. Näky oli jopa hieman aavemainen... Aavemaisista puista huolimatta päivä oli loistava! Maukkaan illallisen jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan. :)
halei ja pusui!
- Anu
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| SIINÄ NE ON!!!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti