Sunnuntaina tapasimme Mirva- open ja Agatha Christinen, paikallisen opettajan ja yhdyshenkilömme täällä, jotka veivät meidät sunnuntaisin pidettäville markkinoille. Markkinat kuhisivat myyjiä ja ostajia. Myynnissä oli aivan kaikkea lasten vaatteista hauta- arkkuihin ja työkaluista huonekaluihin. Paikalliset olivat pukeutuneet hienosti, sillä suurin osa oli tullut markkinoille suoraan kirkosta. Kävimme vain pikasesti tsekkaamassa markkinapaikan ja lähdimme sieltä Mega Cityyn, isoon kauppakeskukseen, jossa oli superiso Nakumat eli Suomen Prisman kaltainen päivittäistavarakauppa. Pikaisen kotilounaan eli sinivihreän kananmuna- sipuli- kesäkurpitsa hässäkän (master cheffien top chef Anu teki ruoan...) jälkeen suuntasimme yliopistolle, jossa teimme harjoittelusuunnitelmat. Afrikkalaiseen tapaan jo lukkoon lyödyt suunnitelmat voivat muuttua vielä useaan kertaan. Tämän hetken suunnitelmani on olla 2vkoa Blue Cross Centerissä, 2vkoa Health Care Centerissä, 3vkoa County Hospitalissa ja 3vkoa Nyanza hospitalissa. Pääsiäisen aikaan pidämme viikon loman, samoin viimeinen viikko on lomaa. Lomasuunnitelmat ovat vielä avoinna, mutta Ugandan vuoristogorillat kiinnostavat kovasti.
Maanantaina oli ensimmäinen harkkapäivä Blue Cross Centerissä. Meillä on luottomatatukuski Ben, joka vei meidät aamulla (puoli tuntia myöhässä) Blue Crossiin. Blue Crossin johtajan, Ismaelin mukaan kenialaiset eivät ole koskaan myöhässä, he ovat vain matkalla tai etsivät reittiä. Täällä pienet myöhästymiset eivät siis haittaa ollenkaan. Blue Crossissa meille kerrottiin keskuksen toiminnasta ja viikko- ohjelmasta. Ble Cross Center auttaa katulapsia, poikia, joilla on addiktioita liimaan, huumeisiin tai alkoholiin. He auttavat myös lapsia, joiden vanhemmat ovat alkoholisteja. Lapsia yritetään motivoida pääsemään eroon addiktioista ja tulemaan mukaan ohjelmaan, jotta he pääsisivät kouluun. Heitä yritetään saada myös palaamaan perheidensä luokse. Perheet sitoutuvat myös ohjelmaan; he tapaavat muita vanhempia ja saavat näin vertaistukea toisiltaan. Arkipäivinä keskuksen sosiaalityöntekijät tekevät kenttätyötä: he kiertävät Kisumun katuja etsien katulapsia ja kutsuvat heitä torstain jalkpallopeliin. Näin he saavat värvättyä lisää lapsia ohjelmaan. He käyvät myös Children´s Remad Homessa (nuorisovankila), lasten kouluissa ja kodeissa. Lauantaisin Blue Crossissa järjestetään erilaista ohjelmaa ja ruokailu ohjelmassa mukana oleville lapsille ja heidän vanhemmilleen. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja jokainen ryhmä sai oman ohjaajan. Kuljemme ohjaajan mukana viikko- ohjelman mukaisesti. Meitä ohjeistettiin mitä kenttätyössä ei saa tehdä. Esim. koskaan ei saa luvata ruokaa tai rahaa lapsille. He muistavat lupauksen ja tulevat vaatimaan sen täyttämistä. Kisumussa on paljon katulapsia, n. 600. Jotkut lapset ovat tulleet Mombasasta asti Kisumuun saadakseen apua. He ovat matkustaneet esim. bussien perässä vararenkaassa roikkuen. Valtio ei rahoita Blue Crossin kaltaisia kuntoutuskeskuksia, vaan toimintaa rahoitetaan avustuksilla. Keskuksissa käy paljon vapaaehtoisia auttamassa. Veimme tuliaisiksi Blue Crossissa asuvalle viidelle lapselle heijastimet ja työntekijöille heijastimet ja kyniä. Veimme myös pallon pelejä varten ja muistitikun. Työntekijät olivat silmin nähden ilahtuneita lahjoista. Meille tarjottiin lounas, joka oli paistettua kaalia, riisiä ja peruna- porkkanakeittoa. Noinkin vaatimattomasta ruoasta oli tehty todella maukasta.
Tiistaina päästiin tutustumaan Blue Crossin kenttätyöhön. Kävelimme ohjaajamme kanssa satamaan etsimään katulapsia ja kutsumaan heitä torstain jalkapallopeliin keskustan urheilukentälle. Kierroksen jälkeen kävelimme Children´s Remand Homeen, joka on siis nuorisovankila. Siellä on lapsia ja nuoria, jotka ovat tuomittuja rikoksista tai, jotka poliisi on napannut mukaan sen takia, että kaduilla on liikaa katulapsia. Blue Cross pyrkii auttamaan alle 15- vuotiaita lapsia, sillä heillä on vielä mahdollisuudet ja toivoa päästä kuiville ja kouluun. Keskuksilla ja projekteilla ei ole tarpeeksi resursseja auttaa kaikkia ja sen takia raja on vedettävä jonnekin. Peli on siis raakaa. Remandissa esittelimme itsemme osalle lapsista, jonka jälkeen he yrittivät muistaa nimemme. Kun saavuimme Remandiin, lapsilla oli Talent Show kesken ja se jatkui nimileikin jälkeen. Kuulimme kolme runoa (sahiri) ja muutaman vitsin, jonka jälkeen kolme tyttöä lauloi kauniin, kenialaisen laulun. Työpäivän jälkeen ehdimme vielä Kisumu hotellin altaalle uimaan ja ottamaan aurinkoa. Sisäänpääsy altaalle maksoi 250Ksh (2,5e). 35 asteen helteellä uinti virkistää kivasti. Aurinko on polttavan kuuma, mutta tuulen vire helpottaa hieman. Öisin lämpötila käy alimmillaan hieman alle 20 lämpöasteessa. Pimeä tulee heti klo 19 jälkeen.
Keskiviikkona käytiin taas Remandissa tapaamassa lapsia. Meille osoitettiin omat lapset, joita haastattelimme hetken. Mun haastateltavana oli 14- vuotias poika, joka oli joutunut Remandiin jäätyään kiinni varastamisesta. Poika oli ujo ja kovin vähäsanainen enkä saanut hänestä paljoakaan irti. Tuliaisiksi Remandiin veimme karkkia sekä väriliidut. Remandin jälkeen vierailimme ohjaajamme kanssa Kibos Primary Schoolissa, jossa osa ohjelman lapsista opiskelee. Työntekijät käyvät tarkastamassa miten ohjelman lapset pärjäävät koulussa. Koulun alue oli avara ja koulurakennukset kolkkoja ja pelkistettyjä. Keskellä pihaa oli kaivo. Kouluvierailun jälkeen kävimme Kibosin kylässä limppareilla eli lounastauolla, jonka jälkeen suuntasimme Blue Crossiin hakemaan papereita kotivierailuja varten. Tarkoituksena oli käydä kahden lapsen kotona, mutta vain toisen perhe oli paikalla. Tän lapsen perhe asui kahdessa savimajassa. Toisessa asui lapsen isän ensimmäinen vaimo ja osa lapsista, toisessa taas isä toisen, nuoremman vaimonsa ja osan lapsien kanssa. Keniassa moniavioisuus on sallittu ja miehellä voi olla vaikka viisi vaimoa, kunhan ensimmäinen vaimo hyväksyy, että mies menee uusiin naimisiin. Meille kerrottiin myös, että jos esim. miehen veli kuolee, siirtyy veljen vaimo miehelle vaimoksi, halusi nainen sitä tai ei. Varsinaisen työpäivän jälkeen menin muutaman muun kanssa tapaamaan Girl to Girl Clubin perustajia. Clubi on perustettu tammikuussa 2014 tyttöjä varten, jotta he voivat yhdessä puuttua kokemiinsa epäkohtiin ja tukea toisiaan. Clubi tukee tyttöjä arvon tuntemisessa, motivoi kouluttautumaan ja opastaa esim. hygienia- ja kuukautisasioissa. Monet tytöistä ovat useita päiviä pois koulusta kuukautisten takia, sillä he eivät tiedä itse kuukautisista tai siteistä ja tampooneista. Port Florence- sairaala on clubin toiminassa mukana ja on järjestänyt toimistotilat clubille aivan Kisumun keskustassa. Clubi toimii lahjoitusten avulla. Me osallistumme clubiin niin, että kierrämme koulun jälkeen järjestettävissä clubeissa puhumassa tyttöjen jutuista. Clubeja järjestetään eri kouluissa ympäri Kisumun aluetta. Clubiin osallistuminen on vapaaehtoistyötä ja on hienoa päästä auttamaan tyttöjä. Naisten asema täällä on erittäin huono ja tilanne on sama ympäri Afrikkaa. Tyttöjen ja naisten asemaa yritetään parantaa koko ajan, mutta työ on hidasta. Tänään oon nähnyt ja oppinut paljon uutta.
Päivä oli pitkä ja clubi- tapaamisen jälkeen käytiin pienellä porukalla syömässä Family Restaurantissa. Oma annokseni juomineen maksoi 300Ksh (3e). Illalla tuskailtiin vielä nettiyhteyksien ja sähkökatkosten kanssa.
Torstaina pelattiin katulasten kanssa jalkapalloa keskustan urheilukentällä. Lapset saapuivat paikalle liimapullojensa kanssa hyvin pitkälti sovittuun aikaan. Useat kävelivät ilman kenkiä ja kaikilla oli yllään luvattoman törkyiset vaatteet. Pojat olivat surullinen näky liimapullojensa kanssa; lähes kaikki olivat liimahöyryissä, puhe sammalsi ja ajatus ei juossut. Blue Crossin sosiaalityöntekijät käskivät poikia laittamaan liimapullot piiloon kun juttelivat meille. Kauaa eivät jäbät jaksaneet jutustella ilman liimaa. Ketterästi pojat kuitenkin pelasivat jalkapalloa ja liimakeuhkoistaan huolimatta jaksoivat juosta kiitettävän hyvin. Pelin jälkeen pelaavat lapset vietiin suihkuun ja syömään. Torstai on mitä todennäköisimmin ainut päivä viikosta kun he saavat kunnon ruokaa. Blue Cross tarjoaa pojille myös vaatteita ja kenkiä. Eräs poika kertoi olleensa kadulla viisi vuotta ja lähteneen kotoaan äitipuolen heitettyä häntä veitsellä. Hän kertoi lopettavansa liiman imppaamisen kunhan saa sponsorin, joka maksaa hänen koulunsa. Kamalia kohtaloita täällä näkee ja tulee tosi avuton olo kun ei voi auttaa. Onneksi ainakin Blue Crossissa on ihmisiä, jotka haluavat auttaa katulapsia.
pusui ja halei! -Anu
 |
| Remand, 4.3.2015 |
 |
| Remand, 3.3.2015 |
 |
| Jalkapallopeli, 5.3.2015 |
 |
| Kibos Primary School, 4.3.2015 |
 |
| Kibos, 4.3.2015 |
