OHI ON!

Jaramogi Oginga Odinga Teaching and Referral Hospital (JOOTRH) aka Russian Hospital

Isompi sairaala, isommat resurssit. Sairaala oli oikeesti iso ja niin sokkeloinen, että osastoja oli vaikea löytää. Ensimmäisenä päivänä kiersimme sairaalan kaikki osastot ja päätimme sen jälkeen missä kukakin tekisi harjoittelunsa. Valitsin omiksi osastoikseni leikkaussalin, kirurgisen naisten osaston, munuaisosaston sekä lasten syöpäosaston. Päätin myös vierailla kuvantamiskeskuksessa toivoen oppivani jotain röntgen- ja CT- kuvien tulkitsemisesta. Kirurginen naisten osasto jäi väliin pienen flunssan takia, mutta onneksi kirran puoli tuli tutuksi jo edellisessä sairaalassa. Sairaalan kutsumanimi tulee muuten siitä, että venäläiset on rakentanu sen.

Leikkaussali

Kuudesta leikkaussalista neljä oli käytössä ja jokaisessa tehtiin päivän aikana useita leikkauksia. Yksi saleista oli varattu pääasiassa hätäsektioita varten. Pääsin näkemäänkin yhden, jonka päätteeksi lääkäri ompeli potilaan munanjohtimet kiinni tokaisten "No more babies for her". Tämä tehty hätäsektio oli jo naisen kolmas ja siinä ehkä syy lisätoimenpiteeseen. Voin vaan toivoa, ettei naiselle tullut ylimäärästä ylläriä kun hän heräsi nukutuksesta... Pääsin toimimaan instrumenttihoitajana nielurisaleikkauksessa. Oli aika siisti fiilis ojennella lääkärille välineitä ja päästä ihan oikeesti tekemään jotain, sillä seurasin muita leikkauksia vain vierestä. Kilpiruhasen poistoleikkausta seurasin ihan paraatipaikalta kirurgin vieressä. Tän jälkeen on hyvä mennä syksyllä Suomessa leikkuriin harjottelemaan. Suomen tasolle leikkaussalin ulkonäössä, välineistössä tai hygieniassa ei päästy. Saliin sai mennä ja poistua milloin vain kunhan laittoi nenäsuusuojuksen kasvoille leikkaussalissa. Salissa pyöri paljon jengiä koko ajan, mutta selvä työnjako puuttui. Ainoastaan leikkaava lääkäri, avustaja (lääkäriopiskelija) ja instrumenttihoitaja tiesi hommansa. Muut vain seurasivat leikkausta sivusta ja kulkivat edestakaisin salin ovista. Jos jotain tarvitsi hakea salin ulkopuolelta, viisi ihmistä pallotteli kuka menee ja siinä välissä kirurgi oli ehtinyt jo hermostua.

Kuvantamiskeskus

Keskuksesta löytyi röntgen, CT (Computer Tomography) ja ultraääni, mutta magneettikuviin potilaat joudutaan ohjaamaan läheiseen yksityiseen sairaalaan. Kuvittelin pääseväni seuraamaan CT- ja röntgenkuvauksia, mutta toisin kävi. Radiologi kertoi ensin tunnin verran aivojen CT- kuvien tulkitsemisesta ja toisen tunnin katseltiin lähinnä keuhkojen röntgenkuvia. Kyllä mä jotain uutta siellä opin etenkin CT- kuvista, mutta kokonaisuudessaan kokemus jäi vähän köyhäksi. Mutta tulipan käytyä. Ja oli komee radiologi niin ei se päivä ihan hukkaan menny! :)

Munuaisosasto

Tälle osastolle munuaispotilaat tulevat dialyysiin tietyin väliajoin. He ovat avoterveydenhuollon potilaita. Koko maassa on kolme munuaiskeskusta, joissa annetaan dialyysihoitoa. Keskukset sijaitsevat Kisumussa, Nakurussa ja Mombasassa. Kisumuun osasto on avattu vuonna 2011. Munuaissairaudet ovat nousussa muuttuneiden ruokailutottumusten ja elämäntyylin takia. Hoitajille on järjestetty koulutuksia munuaissairauksien hoitoon ja paikallisia insinöörejä on koulutettu Saksassa huoltamaan dialyysilaitteita. Keniassa on n. 20 osaavaa lääkäriä, jotka kykenevät hoitamaan munuaissairauksia. Munuaissiirrännäisiä tehdään Keniassa, mutta ei tässä sairaalassa, jossa olin. Dialyysihoito maksaa n. 210 dollaria viikossa ja monet potilaista käyvt kaksi kertaa viikossa hoidoissa. Maksuongelmien takia monet jättävät hoidon kesken. Potilas joutuu tuomaan omat nesteet (normal saline) hoitoon, jotka nekin maksavat. Osastolla on puhdistuslaite, jolla hanavesi puhdistetaan sopivaksi dialyysipotilaille. Aamu alkaa perinteisesti siivouksella, jota seuraa laitteiden testaus sekä desinfiointi. Laitteet putsataan aina potilaiden välillä. Saapuessaan osastolle potilas punnitaan, häneltä mitataan pulssi ja verenpaine sekä tehdään nopea tsekkaus yleistilasta, jonka jälkeen hoito voidaan aloittaa. Mun työskentely osastolla painottui lähinnä verenpaineiden mittaukseen ja hoitajien seuraamiseen. Mielenkiintonen osasto kaikin puolin!

Lasten syöpäosasto

Lasten harjoittelu ei kuulunut mun täällä tehtäviin harjoitteluihin, mutta koska sairaalassa ei ollut erillistä syöpäosastoa aikuisille, päätin harjoitella lasten osastolla. Osasto on Obama Children Hospitalin alainen eli lastensairaalasta potilaat ohjataan syöpäosastolle. Tällä hetkellä 11 potilaan osastolla on 1 sairaanhoitaja joka vuorossa ja vaihteleva määrä sairaanhoitaja- ja lääkäriopiskelijoita. Syöpälääkäriä osastolla ei ole vaan lääkäri konsultoi toisen sairaalan lääkäreitä tarvittaessa. Osastolla hoidetaan alle 12- vuotiaita syöpäpotilaita. Leukemiaa ei hoideta tässä sairaalassa vaan sitä sairastavat joutuvat menemään toiseen, vielä isompaan sairaalaan. Valtio ei tue syöpälääkkeitä vaan lääkkeet tulevat lahjoituksina. Osaston seinillä on värikkitä maalauksia ja lapsille on tuotu leluja sekä polkuautoja. Osastolta löytyy myös TV ja takapihalla on pieni leikkipuisto. Keskiviikkoisin on kemoterapiapäivä, mutta muuten osaston rutiineihin kuuluu lääkkenjakoa sekä hoitosuunnitelmien tekoa. Muutamaa huonokuntoisempaa lasta lukuun ottamatta lapset olivat iloisia ja kovia touhuamaan. Kännykästä katseltiin safarikuvia ja -videoita sekä pelattiin pelejä. Lapset olivat iloisia ja osastolla oli hyvä tunnelma synkistäkin kohtaloista huolimatta. Syöpähoidoista en oppinu osastolla olo aikana mitään, mutta oli kiva touhuta lasten kanssa ja seurata heidän leikkejään.

Kolme viikkoa vierähti loppujen lopuksi ihan mukavasti, vaikka motivaatiota sai hakea ihan urakalla. Tuli fiilis, että Kenian sairaalat on jo nähty ja mielenkiinto kääntyi entistä enemmän vapaa- ajan kokemuksiin ja tekemisiin. Sain kuitenkin tosi kokonaisvaltaisen kuvan Kenian sairaanhoidosta erilaisilla osastoilla vierailujen ansiosta. Osastojen vaihtelu oli myös hyvä veto motivaation kannalta ja aikakin tuntu menevän nopeemmin. Mutta nyt kun koulujutut on hoidettu täällä, voin vaihtaa maisemaa ja valtiota. Mä lähen nyt Zanzibarille ottaa helppoo! Tzau!
halei ja pusui! - Anu