Kenia vs. Suomi

Kirjottelin vähän ylös eroja Suomen ja Kenian välillä. Lukekaa ja ihmetelkää! :)

Työ ja elämänrytmi
Työnteko Keniassa on leppoista ja Suomeen verrattuna tehotonta. Täällä kiire on aivan eri asia kuin Suomessa. Kenialainen kiireinen työpäivä on suomalainen normaali päivä. Henkilökuntaa on joka paikassa paljon ja jokainen tekee pienen osuuden työmäärästä. Ravintoloissa tarjoilijoita on todella paljon ja suurin osa vain seisoskelee tekemättä mitään. Laskin eräässä kahvilassa olevan 10 tarjoilijaa samaan aikaan vuorossa. Ja tähän päälle vielä keittiöhenkilökunta, jonka lukumäärä jäi selvittämättä. Kaupoissa lähes joka hyllyvälissä on yksi tai kaksi apupoikaa, jotka tarvittaessa kantaa sun korin tai työntää kärryjä. Apupoikien lisäksi on vielä siivoojia, hyllyjen täyttäjiä ja jokaisella kassalla oma pakkaaja kassanhoitajan lisäksi. Tämän lisäksi yksi tai kaksi henkilöä ovat koko ajan passissa kassojen läheisyydessä ja heitä voi tarpeen tullessa pyytää apuun, jos tuotteesta puuttuu viivakoodi tms. Jokaisen kaupan, ravintolan ja kauppakeskuksen sisäänkäynnillä on kaksi vartijaa, mies ja nainen, jotka metallin tunnistimella skannaavat jokaisen asiakkaan ja heidän laukkunsa silloin, kun asiakas on menossa kauppaan. Miesvartija skannaa miehet ja naisvartija naiset. Jotkut miesvartijat skannaavat myös naiset, jos naisvartijaa ei ole tai sitten skannaus jää tekemättä. Sairaaloissa henkilökuntaa on vähemmän, mutta opiskelijoita sitäkin enemmän. Osastolla saattaa olla 6- 12 opiskelijaa kahden suomalaisen opiskelijan lisäksi. Ja hoitajia 2-4, riippuen osastosta. Myös sairaaloiden porteilla on vartijat ja sairaala-alueella on vartijoita päivystämässä.

Elämänrytmi on yleisesti ottaen rauhallisempaa kuin Suomessa. Koskaan ei ole kiire, kävelyvauhti on matelua ja tarkkoja aikatauluja ei juuri ole. Töihin voi tulla lähemmäs tunnin myöhässä eikä kukaan sano mitään. Aamuraportilla sairaalassa hoitaja voi ottaa torkut eikä kukaan sano mitään. Ravintoloissa ja kahviloissa tilauksen saaminen kestää kauan. Eli kiireessä ei kannata mennä kahville. Parhaimmillaan odottelin ruokaa 1,5h ravintolassa, jossa oli kaksi muuta asiakasta meidän 4 hengen seurueen lisäksi. Kännykkää on ok käyttää työaikana. Sairaalassa monet hoitajat vastaavat omiin puheluihinsa potilaiden läsnäollessa. Jos kännykkä soi kesken raportin tai palaverin, siihen vastataan. Samoin viestejä kirjotellaan lähes tilanteesta riippumatta. Kyllä, myös leikkaussalissa. Että jos Suomessa käytetään paljon puhelinta niin kyllä täälläkin. Puhelin napataan taskusta aina kun on tilaisuus. Hallittu kaaos ja boheemius on sanat, joilla kuvailisin Kisumua. Ihmiset vaikuttaa stressittömiltä ja asiat rullaa täällä omalla painollaan eteenpäin. Eli hitaasti.

Perhe- elämä
Elämä on kovin perhekeskeistä ja monilla on isot perheet tai he ovat lähtöisin isoista perheistä. Mies on perheen pää, jota kunnioitetaan. Moniavioisuus on sallittua, mutta vain miehellä voi olla useampi vaimo. Yleensä kaikki vaimot asuvat samassa pihapiirissä. Vanhempien luona asutaan pääasiassa niin kauan kunnes mennään naimisiin ja muutetaan avioparina omaan kotiin. Kirkossa naimisiin meno on kallista ja siksi monet "menevät naimisiin" muuttamalla yhteiseen asuntoon. Luo- heimon tapoihin kuuluu, että ensimmäisen lapsen tulisi syntyä vuoden sisällä avioitumisesta. Häälahjaksi sulhanen antaa ainakin kaksi lehmää (yksi lehmä maksaa 15 000- 50 000Ksh = 150- 500e) morsiammen vanhemmille. Ja lähisukulaiset käyvät näyttäytymässä molempien vanhempien luona ennen vihkimistä. Juhlapyhät vietetään perheen kesken. Uskonto on todella tärkeää paikallisille ja kirkkoon mennään joka sunnuntai hienoissa vaatteissa. Kirkonmenot ovat Suomeen verrattuna iloiset. Jumalaa ylistetään puheissa ja lauluissa, joita lauletaan joka välissä. Ihmiset tanssivat kirkossa ja osalle usko on niin voimakas asia, että he itkevät vuolaasti. Hautajaiset ovat myös kalliit ja jo itse arkku maksaa tuhottoman paljon. Siinä ei niinkään ole eroa Suomeen, mutta Suomessa harvemmin kukaan käy kuokkimassa hautajaisissa. Hautajaisissa on tarjolla hyvää ruokaa ja samalla tsekataan minne vainaja haudataan. Yöllä sitten käydään kippaamassa ruumis pois arkusta ja arkku viedään omaan käyttöön. Täällä ulkonäköön panostetaan paljon ja vaatetus voi hämätä, jos yrittää arvata onko henkilö köyhä vai parempi tuloinen. Kisumussa osa ihmisistä asuu karuissa slummeissa ja osa hulppeissa omakotitaloissa aitojen takana. Intialaisia on paljon ja he käärivät rahat sokeriteollisuudesta sekä terveydenhuollosta.

Liikenne
Liikennekulttuuri poikkeaa huomattavasti Suomen liikenteestä. Ensinnäkin täällä on vasemmanpuoleinen liikenne, ei liikennevaloja, ei liikennemerkkejä tai ketään ohjaamassa liikennettä. Liikenneympyröitä on tosi paljon. Torvea soitetaan ohitustilanteessa sekä silloin kun matatu tai tuktuk voi ottaa kävelijän kyytiin. Vilkkua käytetään kääntyessä, mutta myös silloin jos itse ajaa liian keskellä tietä. Periaatteessa täällä on omat kaistat, mutta koska tiet ovat huonossa kunnossa, saatetaan ajaa aivan toisella puolen tietä kuin mitä pitäisi. Menopelien jouset ovat kovilla miljoonien kuoppien, töyssyjen ja hidasteiden takia. Ajotapa täällä ei ole yhtä kunnioittavaa kuin Suomessa. Pienimpääkin väliin ajetaan ja ohitustilanteissa väistetään yleensä vasta viime tipassa. Torvet soivat ja ajovalot vilkkuvat samaa kaistaa vastaan tulevalle. Lehmiä ja vuohia kävelee liikenteen seassa etenkin kaupungin ulkopuolella. Torvista ei ole juurikaan hyötyä, jos lehmä seisoo ajoradalla. Suojateitä on nähty ainoastaan yhdessä paikassa ja paikallisten mukaan autoilijalla ei ole väistämisvelvollisuutta, jos jalankulkija on suojatiellä. Täällä tiet ylitetään mistä sattuu. Ensin mennään tien keskelle yhden kaistan yli ja sen jälkeen toisen, ellei satu pääsemään kerralla toiselle puolelle. Torvet soivat varoitukseksi jalankulkijalle, jos ei huomaa lähestyvää ajoneuvoa. Vain muutama auto on antanut tietä muzungu- jengille (muzungu = valkoihoinen). Iltaisin ja öisin katuvaloja löytyy vain yhdeltä pääkadulta. Muuallakin on valoja, mutta joko ne ei toimi tai niitä ei vain laiteta päälle. Polkupyörätakseilla ei ole valoja pyörissä, mutta joissain tuk- tukeissa on kunnon discovalot koristeina. Jopa boda- bodissa eli moottoripyörätakseissa saattaa nähdä discovaloja. Ajoneuvoissa on valot päällä ainoastaan pimeällä, jos valot ylipäätään toimivat. En ole nähnyt vielä yhdenkään matatun tai tuk- tukin mittariston toimivan. Sakot on kovissa hinnoissa täällä. Jos autosta löytyy ratsiassa puutteita tms., joutuu kuski maksamaan 30 000KSh (300e) sakot. Ylinopeussakot on 1000Ksh/ km (10e/km).

Tervehtiminen ja kommunikointi
Ihmiset kättelevät toisiaan paljon enemmän kuin Suomessa. Pienet lapsetkin kättelevät vieraita ja ystäviä. Myös katulapset kättelee meitä aina. Täällä kätellään aina kun tavataan ystäviä, uusia ihmisiä tai mennään tapaamiseen. Eli aina aamulla kun meen sairaalaan kättelen osaston hoitajat ja opiskelijat. Jos käsi on likainen niin silloin tervehtimiseen tarjotaan käsivartta. Monet pikkulapset kysyvät suoraan "How are you?" ja vastaavat samantien itse "I´m fine". Satunnainen ohikulkija saattaa kysyä kuulumisia, etenkin valkoisilta, ja aina on parempi vastata kuin jättää vastaamatta, sillä se kertoo, että oon hyvä tyyppi. Ja näin ollen suhtautuminen on parempaa. Tai ainakin näin mulle kerrottiin. Swahilia oon oppinut vain muutaman sanan:

Habari ako? = Mitä sinulle kuuluu?
Jina lako nani? = Mikä nimesi on?
Jina langu ni... = Minun nimeni on...
Muzuri. = Hyvää. / Muzuri sana. = Oikein hyvää.
Salama. = Hyvää.
Asante! = Kiitos! / Asante sana! = Kiitos paljon!
Karibu! = Tervetuloa! / Ole hyvä!
Sawa sawa. = Ok. / Hyvä.
Muzungu = Valkoihoinen.

Näillä on pärjänny! :) Täällä puhutaan myös Luo- heimon kieltä, joka on ollut tosi vaikea oppia. Syrjäseuduilla ja kylissä puhutaan ainoastaan luota. Kouluttamattomat puhuvat vain luota, mutta kaikki, jotka ovat olleet koulussa puhuvat swahilia ja englantia, koska opetus tapahtuu niillä kielillä. Paikalliset puhuu englantia tosi hiljasella äänellä. Välillä joutu useemman kerran kysymään "Anteeks, mitä?" kun ei vaan kuullut mitään. Kaveriporukassa swahilia ja luota puhuttiin sitten neljä kertaa kovemmalla äänellä. Volyymin käyttöön sain selityksen kun ihmettelin ääneen asiaa. Lapsena kenialaiset saa aikuiselta luvan puhua ja silloinkin puhutaan kunnioittavasti, eikä ymmäärtääkseni kaikesta saa puhua ääneen. Tämä selittää miksi esimerkiksi opiskelijat puhuvat hiljaa ja varovasti ylempi arvoisilleen. Kenialaiset sanoivat, että suomalaiset puhuvat itsevarmasti ja heiltä itseltään se taito puuttuu kokonaan.

Sää ja luonto

Näin sadekaudella sataa lähes joka päivä. Välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Sateet osuvat usein iltapäivälle, illalle tai yölle. Kovia ukkosmyrskyjäkin on ollut useaan otteeseen. Sateella kaikki pakenevat suojaan katoksiin. Naiset käyttävät sateella usein muovipussia päässä suojaamaan lettivirityksiä. Sateenvarjosta harvemmin on hyötyä, sillä tuuli on aika voimakas. Sateenvarjoja käytetään enemmän aurinkovarjoina. Sadekausi on paikallisille talvi. Kadulla saattaa törmätä ihmisiin, joilla on untuvatakit päällä ja täällä on n. +24 astetta lämmintä. Okei, aikasin aamulla on ehkä vähän vilposta kun lämpötila laskee pikkasen alle +15 asteen. Mutta ei täällä toppavaatteita silti tarvi. Iltasin joutuu kyllä heittämään vähän pitkähihasta päälle. Sadekaudella on myös lämpösiä päiviä ja silloin lämpötila nousee +30 paikkeille. Tää on vähän niinko Suomen kesä! :D Kuivankauden aikaan lämpötila huitelee reilusti yli +30 asteessa ja aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Lämmöstä saatiin nauttia reilu kolme viikkoa reissun alussa, jonka jälkeen kauan odotettu sadekausi alkoi. Sateiden ansiosta luonto on herännyt henkiin ja maisema on muuttunut vihreämmäksi. Lenkilläkin on nyt kivempi käydä kun jo ensimmäisten askeleiden jälkeen ei huku omaan hikeen. Täällä treenaminen onkin ollut kuin korkeanpaikan leirillä: ollaan ajaa pari kilometriä merenpinnan yläpuolella eli happi on ohkasempaa ja sen on kyllä huomannu juoksulenkeillä.

Korruptio
Korruptio jyllää joka paikassa. Rahalla saa valtaa ja oikeuksia. Kuulemani mukaan hallitukseen pääsee helposti maksamalla itsensä sisään. Ja niin kauan kuin on rahaa, on myös valtaa ja paikka hallituksessa. Jos valtio myöntää rahaa esim. teiden korjaukseen, jää kaikkien välikäsien jälkeen itse korjaustyöhön rahaa vain muutamia prosentteja alkuperäisestä summasta. Jokainen poliitikko ja päättäjä nappaa välistä osuuden itselleen. Rehellisellä työnteolla täällä ei rikastu. Poliisiinkaan ei voi luottaa. Liikennepoliisi saattaa pysäyttää sut ja keksiä syyn, miksi et sais jatkaa matkaa. Pienellä lahjuksella tilanteesta pääsee helpolla. Jos kyydissä on valkosia, poliisi harvemmin edes pysäyttää. Esimerkkitapauksia korruptiosta olisi paljon enemmänkin, mutta nämä on itse kuultuja tai koettuja juttuja. Osa ihmisistä on enemmän korruptuneita kuin toiset ja osa yrittää taistella korruptiota vastaan, mutta työ on todella hidasta. Että sellasta...

halei ja pusui!
-Anu