Täytyy sanoa, etten ihan syttyny Nairobille. Saasteisin kaupunki missä oon ikinä käyny, ihan teki pahaa hengittää kun käveli kaupungilla. Liikenneruuhkat olit älyttömiä; muutamien kilometrien matkaan saattaa pahimmillaan mennä useita tunteja. Jengiä oli ihan tajuttoman paljon joka paikassa ja hinnat oli korkeet verrattuna niihin mihin oli tottunu Kisumussa ja Zanzibarilla. Etäisyydet oli myös suuria ja lähes kaikkialle olis pitänyt mennä taksilla. Pienen budjetin matkalaisena pyrittiin kävelemään mahdollisimman paljon.
National Muzeum of Nairobi ja Snake Park oli onneksi kivenheiton päässä Khweza hotelliltamme ja vierailtiin siellä perjantaina. Kenian historia-, ihmisen kehitys- ja nisäkäs- sekä taidenäyttelyt löytyivät museosta. Snake Parkissa tuijoteltiin käärmeitä, kaloja, kilpikonnia ja krokotiileja. Krokotiilien tuijotuksen jälkeen olikin sopivaa mennä Carnivore ravintolaan syömään itse krokotiilia. Kyllä! Carnivore on lihansyöjän paratiisi. Tarjolla oli kanaa, kanan maksaa, kanan lihasvatsaa (gizzards), kanan siipiä, possua, nautaa, lammasta, kalkkunaa, jänistä, härän kiveksiä ja tosiaan sitä krokotiilia. Kaikkea piti maistaa tietenkin! Lihaa tarjoiltiin vartaassa, josta sitä leikattiin suoraan lautaselle. Leopardikuosiin ja seepraessuihin pukeutuneet tarjoilijat kantoivat lihaa pöytään niin kauan kunnes valkoinen lippu pöydällä laitettiin alas, jonka jälkeen tarjoiltiin jälkkäri. Aika uskomaton mesta tunnelmaltaan ja ruoaltaan.
Lauantaina lähettiin porukalla Nairobin ulkopuolelle Maasai Ostrich Farmille, jossa päästiin ratsastamaan strutseilla. Aika hurjan näkösiä eläimiä ja kyllä pikkasen jänskätti hypätä niin ison linnun selkään. Kahden miehen taluttamana kierrettiin aitaus ja se oli siinä. Toisenkin kierroksen olis voinu mennä, mutta tulipahan kokeiltua. :) Paluumatka hotellille oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Keniassa ajellaan miten sattuu ja ohitellaan pienissäkin väleissä. Meidän kuskin ohituksissa ei ollut mitään vikaa ja ajotyyli oli ok muutenkin. Harmi vaan, että joku onneton idiootti oli päättäny (ilmeisesti pienessä maistissa) ylittää kolme kaistasen tien, missä nopeudet on 80- 120km/h ja, jossa ajaa paljon rekkoja. Miehen nähtyään meidän edellä menevä avolava teki hätäjarrutuksen, samoin meidän auto. Avolava käänty poikittain tielle ja me törmättiin auton kylkeen. Aika tuntu pysähtyvän autossa ja ennen törmäystä ehdin etupenkillä ajatella kuinka kovaa pitää törmätä, että jalat murskaantu. Oli järkyttävää katsoo ko avolavan kylki lähesty koko ajan ja tiesi, ettei pysty tekemään ite mitään. Onni onettomuudessa ja kellekään meistä neljästä ei käynyt mitään. Kuski säilyi ehjänä myös. Saman tien törmäyksen jälkeen, kun tajusin, että ite oon kunnossa käännyin taakse katsomaan miten muut pärjäs. Luojan kiitos autossa oli toimivat turvavyöt ja kaikilla oli ne päällä. Täytyy myöntää, että pikkasen tuli äitiä ikävä siinä kun tajus kunnolla mitä oli käyny. Kolarin aiheuttaja tais paeta paikalta aika vikkelään sillä kaveria ei enää näkyny missään. Paikalle keräänty paljon väkeä ja kuski neuvo sulkemaan ikkunat ja lukitsemaan ovet. Autossa ooteltiin toista autoa, jossa muut porukasta oli. Hypättiin toiseen autoon ja jatkettiin matkaa. Kuski jäi selvittelemään juttua paikalle avolavan kuskin kanssa. Toinen kuski vei hyvittelyksi meidät katsomaan näköalapaikalle Nairobin maisemia sekä puistoon ruokkimaan apinoita. Ajatukset siirty hetkellisesti pois onnettomuudesta, mutta apinat ruokittuamme päätettiin käydä tarkastuttamassa ittemme Aga Khan Yliopistollisessa sairaalassa. Ja onneksi käytiin, koska mulla niskasärky voimistui koko ajan ja ensi- avussa odotellessa pään kannattelu alkoi olla raskasta. Hoitajalta lääkärille ja lähetteen kanssa niskan ja kaulan röntgeniin. Kuvat oli puhtaat ja radiologi antoi luvan lentää seuraavana aamuna. Niskatuen ja lihasrelaksanttien kanssa lähdettiin sairaalasta reilu 3 tuntia myöhemmin. Kaverit oli hotellilla tilannu meille ruoat valmiiks eli suoraan pöytään syömään ja sieltä nukkumaan. Olipahan viiminen päivä!
Tällä onnettomuusalttiudella melkein ihmettelen, ettei käyny mitään enempää. Hienosti pärjäsin koko reissun ainoastaan yhellä pikkuflunssalla, yhellä rymyämisellä lenkillä (joo, polvi vähän aukes, mutta onneks oli laastaria messissä) ja kokonaan ilman vatsatauteja.
Ihan älytön kolmen kuukauden matka! Näin ja koin enemmän kuin olisin ikinä osannu odottaa. No, mikä on sitte reissun TOP 5?
1. Sarvikuonot Nakurujärvellä
2. Vuoristogorillat Ugandan Mgahingan kansallispuistossa
3. Masai Maran safari
4. Zanzibarin rentoutusloma
5. Ugandan loma
Sairaalakokemukset on oma juttunsa, mutta kyllä hienoimmat tapahtumat ja kokemukset löytyy vapaa- ajan puuhista.
 |
| Ihan vähän pelotti... |
Näin huikeen reissun jälkeen oli maailman paras fiilis tulla kotiin. Itku tuli kun näin äidin, siskon ja mummon vastassa lentokentällä. Oon vaan niiiin onnellinen, että oon yhtenä kappaleena kotona.
halei ja pusui! - Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti