Uganda 28.3 - 3.4.2015

Huhhuh, ihan huikee lomaviikko Ugandassa!

28.3 DAY 1, Kampala

Matka Kisumusta Masenon kautta Busian raja- asemalle alkoi varhain aamulla. Rajan ylityksestä selvittiin nopsakasti, vaikka raja- asema oli "pienoisen" kaaoksen valtaama. Busiasta matka jatkui ensin Jinjaan, jossa pidettiin lounastauko. Maisemat Ugandan puolella olivat huomattavasti erilaiset kuin Keniassa. Vaikka Ugandassakin oli sadekausi vasta aluillaan, oli siellä huomattavan paljon vehreämpää kuin Keniassa. Korkeuserojakin alkoi näkymään selkeämmin kuin Keniassa. Nyt päästiin näkemään myös kunnon maaseudun meininkiä. Pelloilla kyntöhommat tehtiin joko käsin tai muutaman sonnin avustuksella. Suurin osa taloista oli tehty savesta ja niissä oli joko pelti- tai heinäkatto. Kampalaan saavuimme alkuillasta. Yövyimme toisen oppaamme kotona korkean kukkulan päällä, josta avautui upea maisema Kampalaan. Illallisen päätteeksi talon isäntä toi meille maistettavaksi punamuurahaisia (red ants). Ai maistoinko? Tottakai! Mutta eipä se juuri miltään maistunut. :)

Red ants, Kampala

Kampala

29.3 DAY 2, Mbarara

Aamulla startattiin taas ajoissa ja matka jatkui kohti lounais- Ugandaa. Alkumatka taitettiin sateessa, mutta sää selkiintyi. Ohitimme lukuisia banaanipuuviljelmiä ja pieniä tienvarsikaupunkeja. Saavuimme Mbararaan jo iltapäivällä. Kaupunki oli pieni, eikä siellä ollut juurikaan mitään tekemistä tai näkemistä. Yövyimme pienessä hostellissa, joka tasonsa puolesta jäi reissun huonoimmaksi. Ehkä niiden luteiden takia...

Päiväntasaajalla

30.3 DAY 3, Queen Elisabeth National Park

Aikainen herätys, aamupala ja taas matkaan. Ajoimme Mbararasta Queen Elisabethin kansallispuistoon. Matkan varrella näimme lukuisia teeviljelmiä. Teepellot ylettyivät kukkuloiden juurelta aina huipulle asti. Ja peltoja oli silmän kantamattomiin. Maisemat olivat huikeat! Korkeuserot suurentuivat entisestään, mitä lounaisempaan ajoimme.

Lake George

Paviaani

Vesipuhveli

Impala

Virtahepo

Norsu

Safari oli huippu! Nähtiin lukematon määrä impala- antilooppeja, useita norsuja, vesipuhveleita, vesiantilooppeja, paviaaneja ja pahkasikoja. Bongasimme myös valkopääkotkan ja varaanin sekä useita erilaisia lintuja. Näimme myös leopardin leipäilemässä puun oksalla lehtien suojassa. Palasimme illemmalla vielä uudestaan puistoalueelle, sillä leijonat ilmestyvät usein hämärän tullessa. Pettymykseksemme emme nähneet leijonia, mutta näimme päivällä puussa olleen leopardin maassa. Upee näky! Iltaretken kruunasi muutama aivan läheltä nähty norsu ja auton vieressä, mudassa kylpeneet virtahevot.



31.1 DAY 4, Kisoro

Ajopäivä taas. Sade piti meille seuraa lähes koko matkan ja teiden varret alkoivat muuttua punaisen kuraisiksi. Huonosta säästä huolimatta maisemat olivat huikeat! Vuoria kohosi toinen toistaan korkeammalle ja niiden rinteet olivat täynnä peltoplänttejä. Matkalla näkyi myös paljon paimentolaisia lammas- ja lehmälaumoineen. Onneksi tie oli asfaltoitu, joten matkanteko vuoristoisessa maastossa sujui hyvin... kunnes pääsimme lähemmäs Bwindin kansallispuistoa, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä. Alkoi mutkikas hiekkatie ja matka tyssäsi siihen kun kuorma- auto oli jäänyt jumiin mutaan. Meille viitottiin, että ohi ei pääse ja siksi jouduimme kääntymään ympäri. Suunnitelmat siis uusiksi. Päätimme ajaa alas laaksoon Kisoro- nimiseen kaupunkiin.


1.4 DAY 5, Mgahinga National Park

Sään ja teiden kunnon takia emme matkanneetkaan Bwindiin, jonne alunperin meidän piti mennä. Kisoron vieressä on Mgahingan kansallispuisto, jossa asustaa myös vuoristogorilloja. Puisto kuuluu samaan luonnonsuojelualueeseen kuin Bwindi ja se yltää myös Kongon ja Ruandan puolelle. Mgahingan alueella on kolme isoa tulivuorta.
Opas ja vartija mukanamme lähdimme etsimään gorillalaumaa, johon kuului 5 hopeaselkää (silver back, yli 12 vuotias urosgorilla), 2 täysikasvuista naarasta, 2 nuorta gorillaa sekä yksi 2 vuotias pikkugorilla eli yhteensä 10 gorillaa. Lauma on siitä erikoinen, että siinä on 5 hopeaselkää kun normaalisti laumaa johtaa yksi sellainen. Tälläkin laumalla on yksi johtaja ja normaalista poiketen lauman hopeaselät elävät sovussa ilman tappeluita. Kävelimme Muhabura- vuoren rinnettä ylöspäin. Alkumatkasta maasto oli helppokulkuista, mutta mitä lähemmäs pääsimme gorilloita sitä vaikeammaksi maasto muuttui. Kasvillisuus oli tiheämpää ja polut pienempiä. Joka aamu joukku jäljittäjiä lähtee etsimään gorillalaumaa, jotta he voivat tarkkailla niiden käytöstä. Päästyään lauman jäljille he jättävät puukeppejä merkiksi oppaille. Merkin kohdalta opas ottaa yhteyden jäljittäjiin ja saa ohjeet minne suunnata. Oppaamme kertoi meille alueen kasvillisuudesta ja historiasta. Vuonna 1991 alue muutettiin suojelualueeksi ja alueella asunut Batwa- kansa joutui poistumaan sieltä. Batwat käyttivät alueen kasvillisuutta lääkkeinä ja ravintona. Kävelimme maastossa n. 45min kunnes saavutimme jäljittäjät ja he veivät meidät gorillojen luo. Onneksemme alkoi sade, joka tarkoitti sitä, että yleensä gorillat ovat aloillaan sateen suojassa. Kävellessämme kohti laumaa näimme yhden hopeaselän kävelemässä aivan vieressämme olleen puskan toisella puolella. Näky oli henkeäsalpaava ja tuntui, että kaikki muu pysähtyi gorillan mennessä ohitsemme. Jatkoimme pienen matkan eteenpäin ja näimme lauman pitelemässä sadetta kasvillisuuden suojassa. Meitä neuvottiin olemaan paikoillaan, jos gorilla liikkuu meitä kohti. Ja jos olisi pakko liikkua, pitää liikkua peruuttaen ja olla katsomatta gorillaa silmiin. Meillä oli tunti aikaa nauttia gorillojen seurasta. Jäljittäjät veivät meitä koko ajan paremmille kuvauspaikoille. Löysimme kaksi hopeaselkää, yhden nuoren ja yhden naaraan kyyhöttämässä puiden alla. Toinen hopeaselistä istui kädet puuskassa ja tuijotteli meitä. Nuori gorilla oli utelias ja tuli lähemmäs meitä. Juniori kiipesi kuitenkin viereiseen puuhun ja katseli meitä sieltä. Vanhin hopeaselkä selvästi kommunikoi toisen hopeaselän kanssa ja pian vanhin nousi ylös ja lähti. Kyllä siinä hieman säikähti kun niin iso eläin lähti liikkeelle. Jalat olivat kuin liimattuna maassa ja ajattelin koko ajan "ei saa liikkua, ei saa liikkua, ei saa liikkua". Kun johtaja lähti liikkeelle, muut seurasivat perässä. Jäljelle jäänyt toinen hopeaselkä nousi jaloilleen ja rummutti rintaansa ennen kuin lähti vanhimman perään. Huikee näky ja huikeen kuulosta! Jäljittäjät lähtivät gorillojen perään. Löysimme vielä yhden hopeaselän syömässä vähän matkan päässä. Sade oli lakannut ja siksi gorillat olivat taas liikkeessä. Seurasimme lauman nuorimman hopeaselän ruokailua n. 6 metrin päästä. Gorilla syö n 80% hereillä olostaan ja liikkuu aina sinne missä on ruokaa. Päivän aikana gorilla voi vaeltaa jopa 80km. Gorillat elävät n. 55 - 60 vuotiaiksi ja lauman vanhin hopeaselkä oli 48- vuotias. Oppaat ja jäljittäjät tunnistavat gorillat niiden koosta ja kuonosta. Gorillan nenä on uniikki eikä toista täysin samanlaista ole. Hopeaselät tunnistaa näiden lisäksi selän hopeasta värityksestä. Iloksi ja yllätykseksi tämä nuori hopeaselkä päätti siirtyä paikaltaan ruokailemaa lähemmäksi meitä. Siinä se mutusti juuria kahden metrin päässä meistä. Aivan käsittämätöntä. Gorilla lähti kuitenkin pian liikkeelle ja pienen välipalan jälkeen jatkoi taas matkaansa. Seurasimme sitä ja löysimme lisää gorilloja. Pienellä alueelle näimme 6 gorillaa ruokailemassa. Kaksi oli puissa syömässä ja hopeaselkä sekä pikkugorilla emonsa kanssa olivat maassa. Pikkugorilla katsoi mallia hopeaselästä ja yritti matkia sen liikkeitä. Liikkuessaan kasvillisuuden seassa gorillat menevät läpi siitä mistä haluavat. Pieniä puita ja pensaita kumottiin tuosta noin vain. Olimme aivan asutuksen lähellä ja vain kiviaita erotti gorillat asutuksesta ja pelloista. Tunti vierähti nopeasti ja meidän oli aika jättää gorillat rauhaan. Kiipesimme kiviaidan yli ja paluureittimme kulki peltojen halki, sillä se oli nopeampi ja helpompi, vaikkakin kovin kurainen sateiden takia. Fiilis oli uskomaton! Ja on edelleen. Pääsin katsomaan noin uskomattoman hienoon paikkaan noin uskomattoman hienoja ja uhanalaisia eläimiä. Ihan käsittämätöntä.
Gorillavierailun ja diplomien jaon jälkeen kävimme lounaalla ja aloitimme paluumatkan. Ajoimme Mbararaan asti ja saavuimme sinne vasta pimeällä. Ehdimme kuitenkin pysähtyä ihastelemaan vuoristomaisemia muutamaankin otteeseen. Yhden pysähdyksen aikana paikallisia lapsia juoksi luoksemme ja päätimme antaa heille osan eväsbanaaneistamme. Lapset riemuitsivat saamistaan banaaneista, mutta pyysivät silti lisää. Lisää lapsia ilmaantui paikalle kuin tyhjästä ja valitettavasti banaaneja ei riittänyt kaikille.

Silver back - hopeaselkä

Silver back - hopeaselkä

Ykkös- ja kakkosmies

Sukat ja sandaalit!

2.4 DAY 6, Nile River Explorers Camp

Enpä olisi odottanut näin hienoa lopetusta reissulle! Lähdimme aamulla Mbararasta ja ajoimme Kampalan läpi Jinjaan. Oletimme, että olemme taas jossain hostellissa yötä, mutta kuskimme ajoi meidät syrjemmälle kaupungista Niilin rannalle. Vartija avasi portit Nile River Explorers Campiin ja silmiemme eteen avautui leirintäaluemeiningit. Oli telttarivistöä, kanoottitelineitä, nuotiopaikka ja tietenkin upea maisema Niilille. Söimme maittavan lounaan ja suunnittelimme melontaretkeä Niilille, mutta ukkonen pilasi suunnitelmamme. Päätimme kokeilla Flying Fox- nimistä vaijeriliukumäkeä. Kapulasta kiinni, muutama askel, liuku Niilin yläpuolelle ja tiputus veteen. Huikeen hauskaa! Rannassa oli näköalasuihkut, joista avautui maisema joelle. Suihkuissa oli myös eri teemat; sademetsässä vesi suihkusi katosta ja seinistä, vesiputouksessa vesi valui kuin olisi seissyt putouksen alla. Magee idea! Istuimme oman seurueemme kanssa iltaa paikan oppaiden ja muutaman muun turistin kanssa. Ah, kuinka ihanaa oli kuulla kunnon englantia! Oppaat olivat mm. Australiasta, Uudesta- Seelannista ja Jenkeistä. Huipputyyppejä ja huippuseuraa eli aivan loistava viimeinen ilta. Piipahdettiin myös paikallisessa baarissa, joka oli kasasta lautoja tehty baaritiski. Puolikkaat seinät ja kokonainen katto sentään löytyi. :) Kävin katsastamassa myös öisen Niilin. Sammakot ja muut pienet eläimet pitivät hurjaa meteliä joen reunoilla.

Niili

3.4 DAY 7, Kisumu

Tälläsiä aamuja lisää! Loistavan aamupalan (munaa ja pekonia) jälkeen vuokrattiin Susannan kanssa kajakki, jolla lähdimme melomaan Niilille. Meloimme kaksi tuntia ennen kuin lähdimme matkalle kohti Busiaa ja valtionrajaa. Näimme upeita, erilaisia lintuja ja muutama apinakin (red tail monkey) näkyi joen törmän puissa. Aloitimme matkan vastavirtaan ja totesimmekin, että se todellakin olli vastavirta ja paikka paikoin sai tehdä töitä, että kajakki liikkui eteenpäin :D Paluumatka olikin sitten helpompi kun meloimme lähes myötävirtaan. Mieli lepäsi melontareissulla kun sai nauttia Niilin upeista maisemista. Ajomatkalla silmiimme osui paviaaniemo pienen poikasensa kanssa. Poikanen roikkui emon vatsasta ja tuijotteli meitä tien reunalta. Rankkasateen ja ukkosen saattelemana saavuimme Groove Hut Apartmentsille illan jo hämärtyessä.

Susannan kanssa melomassa Niilillä

Reissu oli mahtava! Ajokilometrejä tuli n. 2000 ja valokuvia varmaan 500kpl. Uganda ylitti odotukset ja tarjosi aivan upean loman. Nyt jaksaa taas painaa harjottelussa seuraavat 6 viikkoa ennen viimeisen viikon lomaa. :)

Halei ja pusui!
- Anu